perjantai 17. lokakuuta 2014

Ensimmäinen blogiteksti

Olen aina nauranut blogien kirjoittajille. Myönnetään se heti alkuun.  Nyt nauran hiljaa mielessäni itselleni. Minäkö kirjoitan blogia?



Suurilla asioilla on hyvä aloittaa suuret asiat. Aloitan blogini kirjoittamisen sillä itselleni kaikkein suurimmalla asialla, nimittäin urheilulla. Urheilu on jotain sanoinkuvaamatonta. Tähän voisin kirjoittaa kuvaukseksi kaikki superlatiivit mitä adjektiivipakistani löytyy, mutta silti se ei riittäisi kuvaamaan urheilua ja sen merkitystä minulle. Kun puhun urheilusta, tarkoitan kaikkea siihen liittyvää. Ihan kaikkea erilaisista lajeista, eri kulttuureista, urheilun seuraamisesta ja itse urheilijoista lähtien. Urheilun käsite on hyvin laaja enkä tämän tarkemmin ala sitä määrittelemään. Haluan vain sanoa, että minä rakastan urheilua ja kaikkea sitä, mitä urheilun käsite pitää sisällään. 

Minulle urheilu tarkoittaa käytännössä samaa kuin elämä. Ei se toki ole aina tarkoittanut. Silti se on aina ollut osa elämääni. Elän ja hengitän urheilusta, mutta toki teen paljon muutakin. 

Olen ehtinyt harrastaa paljon urheilua, lukuisia erilaisia lajeja yksilölajeista joukkuelajeihin. Siitä olen kiitollinen. Olen pysynyt terveenä ja saanut urheilla. Tehdä sitä mistä pidän. 

Erilaiset urheilulajit ovat tuottaneet minulle käsittämättömän määrän erilaisia tunteita. Iloa, onnea, ystävyyttä, voitonriemua sekä turhautumista, vihaa, tuskaa ja kipua. Ja joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Aion kirjoittaa täällä lähinnä omasta treenaamisetani sekä urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta. Oma treenaamiseni koostuu pallopeliharrastuksen ohella kuntosaliharjoittelusta ja juoksemisesta. Voisin listata tähän lähes loputtomasti lajeja, joista pidän ja joita tulee silloin tällöin harrastettua, mutta urheilun pyhä kolminaisuus minun tapauksessani on kuitenkin sali, juoksu ja pallopelit. 


Tästä se alkaa.